aurinko paistaa taas minun mieleeni ja ulkonakin ! Koko viime viikko meni jännittäessä, että päästäisiinkö muuttamaan ihanaan vanhaan puutaloon . Olin kun hermoraunio ja töistäkään ei tullut mitään. Tuijotin puhelinta ja mietin ,että toimiiko se varmasti ja postilaatikolla ramppasin...hih, varmaan seitsemän kertaa päivässä,jopa kesken työpäivän pomppasin autooni ja huristelin kotio tuijottamaan mainosten täyttämää laatikon pohjaa...Muutenki ajatukset olivat ihan muualla ja tapettaja ja maaleja jo mielessäni valitsin ja remonttiakin mielessäni jo pikkaisen tein...mä niiiiiiiin haaveilen siitä valkoisesta puulattiasta, narisevasta sellaisesta, kaakeliuunista,pönttöuunista...voi huokaus, se lista on pitkä !
Tämän viikon maanantaina otin puhelimen käteen ja soitin...byäääää, ei me saatu kotia. Kolme ihanaa valokuvaa tupsahti postilaatikosta ja ihana kirje,jossa hän kertoi, ettei ole valmis vielä muuttamaan pois. Pienen kyynelnoron pyyhin pois poskeltani sen luettuani...No etsinät jatkuu ja mun mieli on nyt rauhoittunut...odotellaan...odotellaa...heh, onko tämä elämä yhtä odottelua....
...mutta aina jotain hyvääkin seuraa siitä , että on haaveita ja odottaa niitten toteutumista. Asioista pitää muuten aina muistaa etsiä ne positiiviset puolet, muistakaahan se !
Haaveiden lennellessä mä näin kaiken pinkkinä ja pitsinä. Tiistaina menin pajalleni ja otin jo kauan odottaneet ihanat kankaat esille ja näin edessäni ihanan lasikuistin ja sohvan,joka odotti ihania tyynyjä ! Ei kun ompelukone laulamaan ja tyynyliinoja ompelemaan ! Ihanaa ! Tuli mukava ja keväinen fiilis. Nyt vaan puuttuu se ihana lasikuisti, sillä vanha puusohvakin löytyy jo, johon olisi ihana kellahtaa ja nautiskella aamukaffetta auringon noustessa ja lintujen livertäessä...mutta sitä odotellessa...
Ihanaa päivää myös sinulle ja auringonpaistetta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti