Haaveilla on tapana toteutua , hih

Eilen aamulla jännitti niin pirusti, että voi....sydän hakkasi kun hullu ja jotenkin höntti olokin vaani koko kropassa ...Kello yhteen oli liian pitkä aika ja koko ajan pelotti, että puhelin soi ja ....Kipikapi pankkiin ja sekki kourassa pikkasen vilkuillen jokaista ohikulkijaa ja epäilevästi pälyillen....Sanoin kiinteistöfirman ovella, hmmm kukaan ei tullut meitä vastaan ja kertomaan , että....Istuimme tuoliin ja kello oli jo 12.58, tum tum tumtum...putummmm, miun pumppu veti tuhatta ja sataa ja mielessäni kerkesin jo miettimään , että jos jotain sille myyjälle onkin tapahtunut ja ei pääse paikalle ja kaikki taas peruuntuu...Oikeesti ne viimeiset pari minuuttia oli niin pitkät ja jännittävät ja onneksi ovelta kuului kohta hei...ja mie taisin melkein ääneen sanoa, että huh. Posket punottaen miun jännitys vaan kuitenkin kasvoi...tuntui, että niitä selvitettäviä papereita on miljoona, mut yhtäkkiä kuuluin kling ja mie sain avaimet nenän eteen...voitte kuvitella, että siinä vaiheessa pystyin jo hengittämään...ja huokaisin ! Nimet vielä alle ja me olimme onnellisia uuden talon omistajia ! Meillä on KOTI ! Olen aina sanonut, että haaveita ja unelmia pitää olla ja että niillä on tapana toteutua, kun oikein tahtoo ! 13 vuotta minä odotin tätä unelmaani ja nyt miulla on se !!!!