Miksi ihmeessä se olisi vaikeaa ?

Moikka pitkästä aikaa !

Lomat on pidetty ja ihanasti lepäilty Italian auringon alla. Lupaan kirjoitella myös lisää siitä reissusta ja laittaa lumiukon seikkailuista, mutta nyt ihan muuta aihetta ...
...olen siis alkanut tekemään myös keramiikkaa ja olen kuullut nyt kommentteja siitä, että kun minulla on niin monta materiaalia ja eikö materiaalista toiseen pomppiminen ole vaikeaa ja uuden oppiminen ? Siis mitä, kysyn minä heti mielessäni ?! Miksi se olisi ! Mä itse haluan koko ajan oppia lisää ja kokeilla uusia juttuja,joistakin tulee mun juttu ja toiset...heh eivät todellakaan ole minun alaani ! Kyllä mietin ,kun ekaa kertaa otin savea käteeni...( pikku huijaus, kokeilinhan minä savea opiskeluaikanani...hmmm 15 vuotta sitten )...niin että mitä tästä tulee, mutta halu uuden oppimiseen ja jollain tavalla rajojen rikkomiseen vie minun haluani eteenpäin ! ...ja se tunne kun aukaiset uunin ja VAU siellä on uusia ihania uutuuksia uunituoreina niin voi ! Se se kuule vetää suun maireeseen hymyyn ! Siinä samalla oppii mitä ei pidä tehdä ja mitä pitää. Myönnettäköön, että ensimmäisen polttoni hieman mokasin,hih ! Jotenkin kaikki tuotteet olivat saaneet jonkinmoisen rokon...no suloisiin sieniin se rokottuma sopi vallanmainiosti, mutta kauniita pikkumekkoja se ei oikein pukenut....mutta työ opettaa ja seuraavassa poltossa kaikki sitten onnistuikin ja seuraavassa...
Niin, minä olen siis puuseppäparturikampaaja joka huovuttaa, ompelee ja tekee keramiikkaa... ja myönnettäköön, vaikka joku voikin väittää vastaan, niin puusepänkoulutuksesta on ollut minulle hyötyä tässä keramiikan alkutaipaleilla ; )
Tämä on minun tapani elää ja pitää mielenkiintoa ja rakkauttani työtäni kohtaan !

Ihanaa keväistä aurinkopäivää Teille kaikille ! Toivotteleepi Mari sairaslomalainen sängynpohjalta...