torstai 31. toukokuuta 2012

Koiranpäiviä vietellessä ...

Huhuu täältä sängynpohjalta !

Voin luvata täällä on todella tylsää vaan loikoilla ja vaan olla ! Ei minua sitten yhtään... Lista vaan kasvaa kasvamistaan tekemättömistä asioista;

- taimien istutus
- ruukujen maalaus
- lisää kukkia pitäisi saada
- kitkeä takapihan kivikko
- tehdä remonttia
- tehdä sitä ja tehdä tätä...mutta mitään en voi tehdä...okei, nyt loppu valittelu, sillä ainakin yhden asian voin tässä loikoillessa tehdä... Mä teen meidän karvakuonon onnelliseksi ! Kerttu on kyllä todella iloinen tästä äitinsä löhöilystä ja ottaa siitä kaiken irti loikoilemalla jalat kohti kattoa ja ihanan pikku tyttömäisesti kuorsaten ! Pomppien masuni päällä ! Hymyillen ! Veikistellen ! Huitoen !

Meillä elellään nyt sitten koiranpäiviä !







maanantai 28. toukokuuta 2012

...jos minulla olisi jalat...

Heh ja moikka taas !

Joo, eilen kirjoitin tuonne facebookkin, että jos minulla olisi jalat, niin...Kävin viime viikon keskiviikkona jalkaleikkauksessa ja tohtorisetä leikkasin minulta sitten samantien kummatkin nilkat . Talttasi ylimmääräistä luuta pois. Nyt onkin sitten kuukauden saikku tässä meneillään ja voi kauhistus kuinka minä siitä pärjään...huh ! Tekevä ja toimiva ihminen, voi apua! Mun pitäs vaan olla ja en saa seistä ! Välillä tuntuu, että hermo menee ja ei ole kivaa osoitella kyynärsauvalla, anna toi, siirrä toi, tuotko vettä ja haetko sitä.... En oikein osaa tuota käskyttämistä ja se ei tunnu kivalle toista kohtaan...välillä sitten itse menen ja teen sen ja kohta kuuluu suustani sanat AUUUUUTS !

Sairasloma minulla vaan ei toimi ! Soitinkin juuri vanhemmilleni, että hakekaa minut päivähoitoon,hih !
Yksin kotona olo,ilman villaa, savea...ilman rakastamaani työtä on niiiiiiiiin tylsää ! ( Lukekaa toi kohta niin, että minä pärjään myös ilman työtä ja osaan myös olla, mutta kk saikku juuri kk loman jälkeen ei vaan tunnu kivalle, EI ) Kultani kysyikin minulta eilen, että mitä meinaat maanantaina tehdä....hmm, mä tuijotan puhelinta ja odotan soittoa ! Mä niiiiiin toivon ja toivon, että jo nyt onnistaisi...mutta siitä lisää...

Nyt taas sängynpohjalle ja jalat kohti kattoa !



torstai 24. toukokuuta 2012

Miksi ihmeessä se olisi vaikeaa ?

Moikka pitkästä aikaa !

Lomat on pidetty ja ihanasti lepäilty Italian auringon alla. Lupaan kirjoitella myös lisää siitä reissusta ja laittaa lumiukon seikkailuista, mutta nyt ihan muuta aihetta ...
...olen siis alkanut tekemään myös keramiikkaa ja olen kuullut nyt kommentteja siitä, että kun minulla on niin monta materiaalia ja eikö materiaalista toiseen pomppiminen ole vaikeaa ja uuden oppiminen ? Siis mitä, kysyn minä heti mielessäni ?! Miksi se olisi ! Mä itse haluan koko ajan oppia lisää ja kokeilla uusia juttuja,joistakin tulee mun juttu ja toiset...heh eivät todellakaan ole minun alaani ! Kyllä mietin ,kun ekaa kertaa otin savea käteeni...( pikku huijaus, kokeilinhan minä savea opiskeluaikanani...hmmm 15 vuotta sitten )...niin että mitä tästä tulee, mutta halu uuden oppimiseen ja jollain tavalla rajojen rikkomiseen vie minun haluani eteenpäin ! ...ja se tunne kun aukaiset uunin ja VAU siellä on uusia ihania uutuuksia uunituoreina niin voi ! Se se kuule vetää suun maireeseen hymyyn ! Siinä samalla oppii mitä ei pidä tehdä ja mitä pitää. Myönnettäköön, että ensimmäisen polttoni hieman mokasin,hih ! Jotenkin kaikki tuotteet olivat saaneet jonkinmoisen rokon...no suloisiin sieniin se rokottuma sopi vallanmainiosti, mutta kauniita pikkumekkoja se ei oikein pukenut....mutta työ opettaa ja seuraavassa poltossa kaikki sitten onnistuikin ja seuraavassa...
Niin, minä olen siis puuseppäparturikampaaja joka huovuttaa, ompelee ja tekee keramiikkaa... ja myönnettäköön, vaikka joku voikin väittää vastaan, niin puusepänkoulutuksesta on ollut minulle hyötyä tässä keramiikan alkutaipaleilla ; )
Tämä on minun tapani elää ja pitää mielenkiintoa ja rakkauttani työtäni kohtaan !



Ihanaa keväistä aurinkopäivää Teille kaikille ! Toivotteleepi Mari sairaslomalainen sängynpohjalta...

perjantai 11. toukokuuta 2012

...pul pul...

Moikka ja terkkuja Italiasta !

Joymari lomailee vielä,joten blogikin on siitä syystä lomalla !

Ihanaa tulevaa Äitienpäivää ja nähdäään pian !



                                                                             Aurinkoisin terkuin Mari

tiistai 1. toukokuuta 2012

...joululoma,talviloma,hiihtoloma ja jne...

Ihanaa Vappupäivää!

Terveisiä Italiasta Valpolicellan viinialueelta ! ( ...jossa juuri nytten sataa kaatamalla ja salamat lentelee, kuin elokuvasta Toscanan auringon alla , hih ! Pakko ihan ikkunasta tuijottaa, ettei salamat ala vaan autoamme piuailemaan ilmaan, niinkuin leffassa heitteli pesukonetta...no myönnetään olen nähnyt sen leffan niin monesti, että osaan ulkoa...hmm, vielä sitä ihanaa Villaa ei ole tullut vastaan johon rakastun...No tunnustetaan...on niitä ollut jo...jokunen...sata... )

Nyt on siis se ihana aika vuodesta kun voi pitää lomaa...joululoman, talviloman, hiihtoloman, kesäloman, syysloman... ja kaikki putkeen! Me lähdetiin viikko sitten autolla kohti Italiaa. Ensiksi lautalla Saksaan ja siitä sitten huristellen 1300km peppupuudutusta moottoritietä kohti ihanaa Piemontten aluetta, jossa lokoilimme 4 päivää. Lomallamme on mukana tekemäni ihana lumiukkoni !


 Tämä vihreys on niin sanoin kuvaamatonta ! Ei tuolla voinut muuta kuin vaan olla ja tuijottaa maisemaa ! ...ja kuunnella hiljaisutta !


                     Lumiukko löysi ihanan pinkkejä kukkia ja luikahti sinne loikoilemaan linssiludena !

                                                                           
                                                                              Kukkuu!

Loikoilimme siis neljä päivää noissa maisemissa ja huristelimme moottoritietä noin 300 kilometriä ja saavuimme Valpolicellan alueelle ja ihanaan hotelliimme....voi mikä Villa ! Mie jään tänne...meidän vaalean lilaan ihanaan karkki huoneeseemme.
Kävimme piipahtamassa turistien täyttämässä Veronassa, no huh....miljoonat purukumit Romeon ja Julian parvekkeen alla on nähty ! Kauhia turistiallergia iski heti...Hui kauhistus mie en tykkää yhtään. Ihan ikävä iski takaisin tuonne Piemontten alueen hiljaisuuteen, jossa aika tuntui pysähtyneen ja siellä pystyi kuulemaan hiljaisuuden !



Oi oi, minulla olisi monta sataa kuvaa jo tältä matkalta, mut okei...en laita nytten enempää ja huh, tämähän  on työtä, hyi miuta...nyt takas lomalle !...ja matka jatkuu huomenna...ja sitten se taas jatkuu, kunnes päädymme Italian Afrikkaan ! No niinpä, minustakin aika pelottavaa !

                                                                                                Vappu terkuin Mari