Sain viime viikolla kauan kaipaamani sähköpostin, jossa minulle kerrotiin myynnissä olevasta talosta ja sovimme ajan milloin pääsisimme katsomaan sitä. Tänään aamulla olin kuin tulisilla hiilillä ja pompin pitkin kattoja ja jännitti niin pirusti, että miulla oli oikein paha olla...kello 11.01 avaan ihanan vanhan puutalon oven,josta toivottavasti tulee meidän kotimme. Esittelemme itsemme, jolloin asunnon omistaja yhtäkkiä tokaiseekin, etten mä myykkään... Olen ihan että häh ! Hän vain ilmoittaa ettei myy meille...kiinteistönvälittäjän saapuessa pyyhin vuotavia kyyneleitäni ja tahdon pois...lähden ovesta ja purskahdan itkuun...nään samalla kun ihanat haaveet hajoavat silmissäni...ihanat tapetit rullautuvat seiniltä, englantilaistyylisen kasvihuoneeni lasiset katot hajoavat pirstaleiksi....pihakukat lakastuvat ja maali talon seinästä rapisee...enpä mä nyt sitten menekkään ostamaan niitä ihania pinkkejä saappaita.
...kodin etsintä jatkuu,koska meille ei haluttu sitä ihanaa taloa myydä. 13 vuotta olen siitä haaveillut ja haaveeksi se ei jää ! Tiedän olevani hyvä emäntä vanhalle talolle, mutta tuolla oli tarkoituksensa...mihin se sitten johtaakaan....aika sen näyttää meille !
Sitä odotellessa...
P.S . Tässäpä siis pieni pala yrittäjän arjestani...
Se talo ei vain ollut se oikea, se oikea odottelee jossain nurkan takana ja esittäytyy teille juuri silloin kun itse osaatte sitä vähiten odottaa. Ja se talo odottaa niitä pinkkejä kumisaappaita kuistilleen :)
VastaaPoistahöh...miks ei kommentit näy...möh!
VastaaPoistaEihän tässä muuta voi kun odottaa...nyt vaan odotti, että kaiken näitten talonosto pettymysten jälkeen olisi paistanut jo aurinko,mutta ei...mutta ehkä mä silti voin ostaa jo ne pinkit saappaat mieltä piristämään !
VastaaPoistaEhdottomasti voit :)
VastaaPoista